Enkelin kosketus

Onko sinua koskaan kosketettu niin, että lähelläsi ei ole ketään muita?

Oletko koskaan nähnyt silmäkulmassasi varjon ja kun käännyt katsomaan, siinä ei ole ketään?

Vuonna 2003 syksyllä asuin Porissa. Lapset olivat noin puolen vuoden ikäiset. Olimme jälleen riidelleet puolisoni kanssa asiasta, jota en enää edes muista. Jotenkin hän sai käännettyä riidan jälleen minun syykseni, siihen, että en kunnioittanut häntä enkä hoitanut kotia hänen haluamallaan tavalla.

Olin väsynyt. Olin itkenyt jälleen koko päivän ja oli aika käydä nukkumaan. Puolisoni oli töissä joten lasten iltapala ja vaipanvaihto sekä nukuttaminen olivat minun harteillani. Niin kuin joka ilta.

Kuljin pientä makuuhuonetta edestakaisin ja mietin: "Minä en selviä tästä. Minä en jaksa tätä enää. Miten minä pääsen tästä pois?"

Sitten muistin iltalorun, jota äitini lausui minulle joka ilta kun olin itse lapsi. Se vain yhtäkkiä putkahti päähäni.

"Levolle laske Luojani, armias ole suojani. 
Jos vuoteeltain en enää nousisi, ota taivaaseen tykösi. 
Amen."

Kun olin lausunut tuon lorun, poikani rauhoittui ja nukahti syliini. Laskin hänet sänkyn ja kömmin väsyneenä omaani. Ja sitten tunsin sen. Päähäni painui käsi, joka oli niin suuri, että se peitti otsani, päälakeni ja toisen poskeni. Käsi tuntui niin todelliselta että en voinut ajatella muuta kuin että se on enkelin käsi.

Käsi pysyi pääni päällä noin 30 sekuntia, jonka jälkeen en tuntenut sitä enää. Ja sitten nukahdin.

* * * * * * * * 

Eräs vanha mies kertoi minulle muutama vuosi sitten omakohtaisen kokemuksen enkelin kosketuksesta. Hän kertoi, että oli ajamassa illalla myöhään kotiinsa ja että hän tunsi itsensa todella väsyneeksi. Tie oli tuttu, sillä hän oli ajanut sen tuhansia kertoja ennenkin.

Oli pimeää ja satoi vettä. Yhtäkkiä hän tunsi, kuinka häntä lyötiin selkään. Hän säpsähti auton ratissa ja iski jarrut pohjaan. Kun auto pysähtyi, hän oli tullut mäennyppylälle. Mäen alla oli kaatunut puu keskellä tietä. Hän ei muistanut ajomatkasta yhtään mitään. Hän oli omien sanojensa mukaan niin tottuneesti ajanut tietä, että oli vähällä nukahtaa. Jos hän olisi nukahtanut, hän olisi varmasti ajanut päin puuta ja kenties menehtynyt.

Hän oli aivan varma, että hänen suojelusenkelinsä oli herättänyt hänet.

* * * * * * * * *
Oletko sinä kokenut jotain vastaavaan? Jos haluat, voit kommentoida tämän postauksen jälkeen nimettömästi.

enkeli, omenapuunkukka



Kumpi muokkaa tulevaisuuttasi, menneet olosuhteet vai menneet valinnat?



Tämä kuva puhutteli minua hyvin paljon. Oikeastaan sanat "olosuhteideni" ja "valintojeni" puhuttelivat minua.

Kun kuuntelen ihmisiä, kuulen hyvin paljon heidän puhuvan huonosta onnestaan, siitä etteivät he ole syntyneet onnellisten tähtien alla, että he eivät ole saaneet hyviä eväitä elämään tai että he eivät ole syntyneet kultalusikka suussaan.

Minusta tuntuu kummalliselta, että 50-vuotias ihminen edelleen käyttää noita lauseita tekosyinä sille, että omaa elämäänsä ei voi enää muuttaa. 

Jos 50 vuotta täyttänyt ihminen luovuttaa ja alkaa odottaa sitä vääjäämätöntä, mitä sitten, jos hän elääkin 105-vuotiaaksi? Haluaako hän oikeasti käyttää 55 vuotta voivotteluun?

Emme  pysty muuttamaan menneisyyttämme emmekä muuttamaan niitä kortteja jotka olemme saaneet kun olemme tänne syntyneet. Mutta olemme tällä hetkellä aikuisia ihmisiä. Meillä on kaikki valta muuttaa itsemme, elämämme, tunteemme, ajatuksemme, käytöksemme, unelmamme ja tavoitteemme sellaisiksi kuin haluamme. Mikään eikä kukaan voi sitä estää. 

Meidän tulee ottaa vastuu omista päätöksistämme. Jos elämme elämämme muita miellyttäen, millaiselta meistä tuntuu kun elämän viimehetket ovat käsillä? Olemmeko onnellisia siitä, että olemme miellyttäneet muita? Mitä olemme saaneet vastineeksi tuosta miellyttämisestä? Vai kadummeko sitä että emme eläneet omaa elämää niinkuin olisimme halunneet? 

Me emme voi muuttaa muita. Emme voi pakottaa ystäviä toimimaan meidän mielemme mukaan. Emme voi muuttaa esimiehen asennetta meitä kohtaan. Emmekä pysty lopettamaan puolison alkoholinkäyttöä. Sen sijaan voimme sanoa: "Tämä riittää. Minä ansaitsen paljon enemmän" ja ottaa se ensimmäinen askel kohti tuntematonta. Sillä hetkellä kun osoitat itsellesi että arvostat itseäsi, muutkin alkavat arvostaa sinua. Ja pikkuhiljaa maailma ympärilläsi muuttuu parempaan suuntaan.

On olemassa yksi ihminen, jota voit muuttaa - sinä itse. 

"Ole se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa"


Opettajan ja vanhemman haasteellinen yhteistyö lapsen parhaaksi

Minna, Ku ite Tekee blogista, kirjoitti asian ytimestä. Erityisopettajan ja vanhemman suhde on haastava, sillä molemmat yrittävät tehdä parhaansa lapsen hyväksi. Harmillisesti näkemykset yhteistyöstä ja lapsen parhaasta ovat välillä todella kaukana toisistaan.

Ja onhan se haastavaa koska koulussa on tietyt säännöt ja krieerit joiden mukana mennään. Ja kotona selitellään lapsille harva se päivä, miksi koulua käydään, miksi kaikilla on oppivelvollisuus ja miksi niitä typeriä tehtäviä tehdään päivästä toiseen.

Kommentoin Minnan postausta lauseilla 

"Hienosti kirjoitettu ja olen kyllä kanssasi samaa mieltä (kahden erityislapsen äitinä). Meidän koulussa opettajat ottavat (oman jaksamisen puitteissa) lapset yksilöinä huomioon. Toivottavasti näin olisi muuallakin."

Ja sitten se arki tuli kotiin. Oikeastaan meillä on aina mennyt kotona hienosti. En ole koskaan ymmärtänyt, miten pojallani voi olla koulussa niin paljon haasteita, koska kotona ADHD lapselle tyypilliset raivokohtaukset ovat olleet minimaaliset.

Poikani mainitsi eilen ohimennen, että hän jää silloin tällöin luokkaan yksin tekemään tehtäviä kun muut lähtivät milloin kirjastoon, milloin jollekin toiselle tunnille. 

ADHD lapselle on erittäin tärkeää saada tuntea olonsa turvalliseksi päivittäisten rutiinien toistuessa tuttujen opettajien ja avustajien ympäröimänä. Näinhän ei valitettavasti ole. Olemme kolmatta vuotta nykyisessä koulussa ja joka vuosi opettajat ovat vaihtuneet - avustajat vieläkin tiheämmin.

Eilen poikani päiväohjelmaa muutettiin 3 kertaa - sillä seurauksella, että hän oli erittäin vihainen mennessään liikuntatunnille (vein luistimet autolla urheilukentälle ja tapasin hänet siinä). Pahimmillaan liikuntatunti olisi mennyt plörinäksi ja poikani olisi passitettu kesken päivän kotiin. Ja koska hän ei olisi osallistunut liikuntatunnille, numerohan on keväällä todistuksessa sen mukainen.

Yhteistyö koulun ja kodin välillä on haastavaa. Ymmärrän opettajien haasteet ohjata lapsia parhaalla mahdollisella tavalla. Sieltähän saattaisi tulla haukut suoraan vanhemmilta tai ainakin syytösryöppy kiusaamisesta sosiaalisen median kautta.

Mutta toisaalta, onko kodin tehtävä korjata perheneuvolassa niitä ongelmia, jotka syntyvät koulun resurssipulan takia? Onko tarkoitus vetää vanhemmat, erityisesti yksinhuoltajavanhemmat, henkisesti niin tiukille, että vanhempikin uupuu? Jos kolme vuotta olemme opetelleet yhteistyötä koulun kanssa ja joka vuosi se takkuaa samaan aikaan ja samalla tavalla, onko syy minussa vai lapsessani? Vai kenties jossain muualla?


lego, batman


Pojan taidonnäyte. Hän katsoi YouTubesta kuvia lego autoista ja 
rakensi nämä pelkän kuvan perusteella - siis ilman ohjeita. 
Luovuus saa aivan uskomattomat mittasuhteet
kun lapsi ei äherrä ruudun ääressä...

Nuori Herra 11-v. <3 






Tammikuun DIY, askartelut ja leipomiset

Tammikuu meni kyllä hurjan nopeasti (vaikka pari päiväähän sitä on vielä jäljellä)! Kohta on lapsilla taas hiihtoloma, sitten synttärit ja humps kun ollaankin jo kesälomalla =)

Tammikuussa olimme tyttären kanssa ahkeria ja askartelimme ja leivoimme paljon. Ideoita kävimme hakemassa Pinterestistä sekä ihanista blogeista mm. Merjan leivonta ja askartelublogi, Amalian Askartelu, TeippitarhaAnnan aarteet sekä Ku ite tekee saa mitä tulee.

Tässä meidän Tammikuun aherrukset:

Valkosuklaa sydän
Valkosuklaa-Turkinpippuri-Suklaa-Sydämet...

Paperi Pallero Nauha
Paperi Pallero Nauhat Oveen...

Jääkahvi
Jääkahvia allekirjoittaneelle...

Työkyltti
Äidin työkyltti...

Laatikosto
Tyhjästä laatikosta...

Meikki box
Meikki-Boxiksi...

American Pancakes
Välillä herkuteltiin Pancakes eilla...

Aarrekartta taulu
...askarteltiin aarrekarttoja...

Strawberry Frappuuccino
Tyttärelle tehty kotitekoinen Strawberry Frappuccino...

Banaani Mustikka Letut
Sekä herkulliset Banaani-Mustikka-Letut...

Liitutaulu tarrat
Liitutaulu tarrat...

Pom Pom
...ja Pom Pomit...

Tekemistä ja naurua riitti. Onneksi tässä vuodessa on vielä 11 kuukautta aikaa tehdä monta muuta kivaa juttua. Mitä sinä olet viimeksi askarrellut? Tagaa kuva #unelmaonnellisuudesta Instagramiin!

Unelma Onnellisuudesta blogi täyttää 1 vuotta 29.1.2015

Wau, kylläpä aika on mennyt nopeasti. En oikeastaan edes tajunnut, että vuosi on kohta vierähtänyt tämän blogin kanssa.

Tulipa mieleeni, että voisin pitää pienet arpajaiset synttäreiden kunniaksi! Arvontapäivä menee kyllä yli synttäreiden (yritänpä valmistautua tähän hieman huolellisemmin ensi vuonna) mutta tuskinpa se menoa haittaa =D

Laitan lisätietoa arpajaisista tulemaan loppuviikosta!

Hyvää Syntymäpäivää!

Henkisen kasvun polku

Olen monta kertaa miettinyt, uskallanko ottaa aiheen olleenkaan käsittelyyn. Pelkäsin nimittäin, että ihmiset leimaavat, kuvittelevat kaiken maailman hihhuliksi ja viherpiipertäjäksi. Että "nyt jos koskaan se on lopullisesti seonnut..."

Voisin nimittäin puhua sinulle enkeleistä ja maadoittumisesta, vetovoiman laista ja maailmankaikkeudesta vaikka kuinka paljon.

Itse pyristelin henkisen kasvun polkua vastaan sen vuoksi, että kuvittelin sen tarkoittavan uskontoa sanan varsinaisessa merkityksessä. Ajattelin koulun uskontotunteja ja miten ahdistavilta ne minusta tuntuivat.

Mutta sitten jotain tapahtui. En oikeastaan edes muista, miten ensimmäiset askeleet otin tai mikä minut sai kiinnostumaan henkisen kasvun polusta. Muistan tavanneeni ihmisen, jonka kanssa olimme välittömästä samalla aaltopituudella. Varovasti hänkin aloitti juttelun henkisen kasvu polusta kanssani ja pikkuhiljaa aloimme puhumaan asiasta yhä avoimemmin. Hän on henkisen kasvun polulla pidemmällä kuin minä, joten hänestä on varmasti ollut hauskaa seurata sivusta matkantekoani ja kompurointiani. =)

Itselle henkisen kasvun polun löytyminen on tuonut elämään kauan kaivattua turvaa ja rauhaa.

* * * * * * * * * *

Olen aina sanonut ääneen: "Minun ei tarvitse kostaa pahantekijöilleni, sillä paha saa aina palkkansa" kunnes eräänä päivänä aloin miettimään tuota lausetta. Jos paha saa aina palkkansa, olenko minä tehnyt joskus jotain pahaa, koska olen kokenut myös pahoja asioita?

Olemme täällä tässä vartalossa vain pienen hetken. Sielumme matkaa kuoleman jälkeen taivaaseen, josta se palaa takaisin maanpäälle levättyään tarpeeksi.  Mutta miksi sielu tulisi tänne uudestaan ja uudestaan? Oppimaan tiettyjä elämänläksyjä.

Minulle on luonnollista uskoa, että päätämme jo taivaassa, millaisia läksyjä haluamme opetella: hyväksyntää, anteeksiantoa, rakkautta tai kärsivällisyyttä. Teemme ns. sielun sopimuksen läheistemme kanssa, jotka auttavat meitä täällä maanpäällä.

Kun synnymme tänne, emme muista sopimuksistamme mitään, joten joudumme aloittamaan kaiken alusta. Edellisessä elämässä tehdyt virheet ja "pahat teot" saattavat jäädä solumuistiin Karmaan tai Auraan ja kannamme niitä mukanamme, kunnes olemme joko sovittaneet tehdyt teot tai puhdistaneet ne.

"Olisitko, Tiia, oppinut elämästä yhtään mitään, jos olisit kokenut vähemmän pahoja asioita?" oli kysymys, joka käänsi elämäni. En. En olisi oppinut tuntemaan itseäni, en olisi saanut kahta ihanaa lasta enkä todellakaan istuisi tällä hetkellä kirjoittamassa, jos elämäni olisi ollut ruusuilla tanssimista alusta lähtien.

Meille jokaiselle henkisen kasvun polku näyttäytyy erilaisena ja ainutlaatuisena, sillä meillä jokaisella on erilaiset läksyt opittavana. Löysin tämän eräältä sivustolta ja kopioin sen tänne. Ja sitten suljin selaimen =( En siis muista miltä sivustolta tämän kopsasin...

"Negatiivisten oppituntien positiivinen puoli

Sielut ovat ehdottomasti rakastavia energiamuodossa ollessaan. Ne astuvat ihmiskehoon kohtamaan jotain negatiivista. Maailma minkä ne luovat saadakseen näitä oppitunteja, on harhakuva, mikä on rakennettu tarvittavista piirteistä niiden haluamaa koulutusta varten. Niiden lähellä olevilla ihmisillä on samanaikaisesti eri harhakuvat, mikä sallii heidän henkilökohtaisten suunnitelmiensa tapahtumisen.

Sielu suunnittelee Kotona sen, minkä tyyppisiä oppitunteja se haluaa oppia. Se voi pyrkiä kokemaan, millaista on olla toisten kontrolloima, tulla jätetyksi, tuntea itsensä eristyneeksi, olla riippuvainen..."

Voi olla, että kaiken sen negatiivisuuden taustalla on siis menneiden elämien "pahat teot" tai puhtaasti oppiläksyt, joita olen sopinut opettelevani - tässä elämässä.

Tämä ajatus on kyllä paljon parempi kuin se, että "Miksi kaikki paha aina tapahtuu minulle?!?"

Summa Summarum:
Välillä täällä blogissa vilahtelee tekstejä henkisen kasvun polkuun liittyen. Mikäli ajatus on sinulle vieras tai et tunne aihetta omaksesi, jätä postaukset suosiolla väliin. En halua "tuputtaa" aihetta kenellekään mutta itselle tämä on luontainen asia, josta haluan kertoa.

Sanotaan, että kokemukset tulisi kohdata järjen, tunteiden ja henkisyyden tasolla, jotta pääsemme niistä eroon. Ennen sitä kokemukset seuraavat meitä hamaan tulevaisuuteen asti.

Halo

Miten saa siivousta inhoavan ihmisen siivoamaan?

Hanki kissa.

Se levittelee kissanheikkaa ympäri kotia vähintään viisi kertaa päivässä, jotta sinulla olisi ilo ja kunnia imuroida koti päivittäin.

Se leikkii ruuallaan ja vie sitä suussaan sängyn alle, kaapin alle ja pöydän alle, jotta saisit pestä lattiat vähintään kerran viikossa.

Se hyppii kaikista korkeimman kaapin päälle, jonne olet siirtänyt kaikki kukat, ja tiputtelee ne yksitellen alas. Saat ulkoiluttaa myös rikkalapiota muutaman kerran päivässä.

Kun olet tyhjentänyt kissanhiekka-astian ja siirryt siivoamaan toista, kissasi menee siihen ensin siivoamaasi laatikkoon ja tekee sinne jotain - usein sen numero kakkosen. Ja kun menet siivoamaan uudelleen sitä ensimmäistä laatikkoa, kissasi hiipii toiseen laatikkoon ja tekee sinne sen numero ykkösen.

Toki kissasi ajattelee vain sinun parastasi - tällä tavalla et jumitu yhteen paikkaan vaan saat olla liikkeellä koko päivän. Käytät energiaa tehdessäsi kotitöitä ja siten sinulla ei ole aikaa napostella jääkaapilla. Ja jos joskus ennätät sinne jääkaapille, kissa kiipeää jalkaasi ja selkääsi pitkin olkapäällesi ja tutkii, olisiko siellä jääkaapissa mitään hänelle.

Tämän lisäksi kissa keksii oivallisen tavan leikkiä raksuillaan. Se ottaa tassuillaan osan raksuista lattialle ja juoksee kuin kaistapäinen jahdaten niitä. Ensin ne leviävät ympäri keittiötä ja sitten yksi kerrallaan niiden perässä juostaan. Samalla kaatuu vesiastia ja maitoastia (jotka ovat keittiössä sijoitettuna vastakkaisille seinustoille), koska se raksu liukuu niin mukavasti lattian pintaa vasten.

Kissa ei tarvitse kovinkaan paljoa leluja. Ja jos ostat leluja, lapsesi leikkivät niillä mieluummin kuin kissat. Kissalle riittää leluiksi maitotölkin pestyt korkit, hiuspompulat, kynät, kumit, kaikki paperista ja kartongista tehdyt jutut (kirjekuoret, paperitollot, koristeet). Parhaimmillaan kissa leikkii tunnin kammalla.

Joten, jos olet sitä mieltä, että sinun tulisi kehittää siivousrutiinejasi - hanki kissa.

Ei, näitä lakanoita ei tarvitse pestä...

...eikä tätä pyyhettäkään...

Tiedotus ja Uutisia

Tietoisku (jotta elämä olisi välillä vähän tylsääkin):

Unelma Onnellisuudesta sivusto muotoutuu pikkuhiljaa. Sivustolle tulee silloin tällöin uutuuksia, joten käy aika ajoin kurkkaamassa mitä sinne kuuluu. Uusimpina muutoksina ovat Uutisvirta ja Kirjavinkit. Arvonnat, Rekisteriseloste sekä Yhteydenottolomake on päivitetty Koti-sivun alle. Uutisvirrassa kerrotaan vain sivuston uutuuksista ja muutoksista, ei blogin.

Tiedotan uutisista myös Facebookissa. Käy tykkäämässä sivusta ja saat uutisvirtaasi tietoiskuja ja inspiroivia lainauksia. Pääpaino Facebookissa on nimenomaan inspiroivissa lauseissa ja lainauksissa, jotka tuovat iloa ja energiaa päiviin.

Linkitän osan blogipäivityksista myös Facebookiin.

Liity blogin lukijaksi kätevästi blogin alalaidassa olevan "Liity tähän sivustoon" linkin kautta. Olin totaalisesti unohtanut liittää tämän jo aikoja sitten, mutta onneksi eräs ihana ihminen vinkkasi minulle tästä.

Blogini sivupalkissa on mainittu vain osa niistä blogeista joita luen, tilanpuutteen vuoksi. Tämä lista on tarkoitus muokata uudeksi sivuksi, jolloin saan kaikki lukemani blogit näkyviin kertaheitolla.

Tekstejäni saa kommentoida ja uusia ideoita otan aina vastaan!


En tehnyt tänäkään vuonna uuden vuoden lupauksia

Vuoden ensimmäisinä päivinä satuin olemaan erään ystäväni kanssa kahvilla. Kahvittelun loppupuolella otimme kalenterit esille ja sovittelimme uutta kahvihetkeä muutaman viikon päähän.

Ystäväni sattui katsomaan kalenteriani ja hämmästyi:
"Siis oletko sä merkinnyt lenkkeilyt kalenteriisi?!"

Joo, olen. Sillä muuten en niitä muistaisi enkä varsinkaan saisi itseäni liikkeelle. Ei sillä ettenkö pitäisi lenkkeilystä vaan siksi että tekemistä löytyy kotoa ihan riittävästi muutenkin.

Kun sitten viikot vierivät, huomasin, että kalenterini alkoi oikeasti täyttyä - liikunnasta.

"Maanantaina kuntosali klo 14.30 kera XX:n"
"Tiistaina YY:n kanssa lenkille 15.00"
"Keskiviikkona BB:n kanssa lenkki klo 12 ja kuntosali XX:n kanssa klo 18"
"Torstaina tyttären hammaslääkäri klo 12.30"
"Perjantaina kuntopiiri klo 8.30"

Ja ainoa asia, jonka olen tietoisesti tehnyt tämän vuoden puolella on, että liimasin aarrekarttatauluuni tekstin "Kuntosalille mars".

Tiedän, että en ole yhtä hyvässä kunnossa kuin lehtien palstoilla paistattelevat fitness gurut, mallit ja missit. Voisin hyvin olla 30kg hoikempi. Mutta olen huomannut, että mitä enemmän haluan pudottaa painoani, sitä tiukemmin kilot pysyy ympärilläni. Niinpä ajattelin toista lähestymistapaa:

En ota painonpudottamisesta mitään painetta, otan vain päivän kerrallaan.

Ilmeisesti tuo päätös on saanut aivoni vinksahtamaan oikeaan suuntaan =)

En siis luvannut tänä vuonna pudottaa painoani enkä tarkkailla syömisiäni. Sen sijaan päätin olla itselleni lempeä ja tehdä vain niitä asioita, jotka saavat minut hyvälle tuulelle.

Lomarahat säästöön
Lomaraha possu syö minunkin edestäni...


Neuropsykologinen kuntoutus

Sain eilen puhelun Psykologian TietoTaidolta ja pääsemme aloittamaan tyttären neuropsykologisen kuntoutuksen Kuopiossa. Pitkällinen odotus on palkittu. Tyttäreni asiat lähtivät etenemään toukokuussa 2014 opettajan kirjoittamalla lähetteellä ja nyt olemme aloittamassa kuntoutusta. Lähetteen perusteella kävimme tutkimuksissa ja tyttäreni sai loppuvuodesta 2014 ADD diagnoosin.

ADD eli Attention Deficit Disorder on ADHD:n mukaisesti neurologinen sairaus. Tosin en mielelläni puhu lasten kuullen sairaudesta vaan oireyhtymästä. ADD oireet painottuvat keskittymisen ja tarkkaavuuden säätelyn ongelmiin. Ylivilkkautta ei ADD lapsilla ole mutta joillakin voi ilmetä impulsiivisuutta (kuten meillä).

Impulsiivisuus ilmenee meillä hetken mielijohteessa tehtyinä sanomisina ja tekoina, joita tytär kyllä välittömästä tai hetken päästä katuu. Hyvänä esimerkkinä oli torstai aamu. Kerroin lapsille, että tulevana viikonloppuna he menisivät mummolaan yökylään ja minä viettäisin hieman omaa aikaa. Reaktio oli tyttärellä välitön "EI!" ja huuto päälle (kerrostalossa klo 6.40, naapurit tykkäsivät).

Reaktio oli tahaton ja päivän asiaa prosessoituaan tytär oli sitä mieltä, että voisi mummolaan lähteä. Jouduimme kuitenkin siirtämään yökyläilyä muista syistä muutaman viikon päähän.

Tyttärellä esiintyy työmuistin kapea-alaisuutta sekä avaruudellisen hahmottamisen vaikeutta. Nämä tarkoitavat sitä, että jos tyttärelleni puhuu pitkiä lauseita, hän ei muista lauseen alkuosaa kun lause on sanottu loppuun. Tunneillä opettajan puheen seuraaminen on siten aika haastavaa. Kotona yritän muistaa huomioida tätä sillä, että annan lyhyitä ohjeita yksi kerrallaan, kuten "Pakkaa laukku", "Etsii vaatteet aamuksi valmiiksi", "Tee iltapalaa" ja "Pese hampaat". Jos sanoisin hänelle kerralla "Pakkaa laukku ja sen jälkeen etsi vaatteet aamuksi ja sitten teet itsellesi iltapalaa jonka jälkeen peset hampaat" saisin vastaukseksi tolkuttoman huudon.

Avaruudellinen hahmottaminen tuo haasteita tehtävien aloittamisessa sekä matematiikassa. Kun tyttäreni saa eteensä esimerkiksi matematiikan sanallisen tehtävän, hän on hetken aikaa aivan hukassa, sillä hän ei pysty hahmottamaan mistä päästä tehtävää pitäisi lähteä purkamaan. Tehtävät ovat yleensä muodossa "Matti hiihti Kilvan lenkin, jonka pituus oli 1,25 km ja Heikki hiihti Alvan lenkin, jonka pituus oli 2,66 km. Kuinka paljon enemmän Heikki hiihti Mattiin verrattuna?" ADD lapselle tällainen tehtävä on täydellinen katastrofi. Käsitteet, mitat ja kysyttävät asiat ovat sekasortona päässä eikä mistään saa kiinni punaisen langan päästä. Tällaiset tehtävät pilkomme aina pienemmiksi osiksi - yhdessä.

Koulussa kokeiden tekeminen on haastavaa. Yleensä aina loppupään tehtävät jäivät tekemättä. Kun keskustelimme opettajan kanssa tyttäreni haasteista, sovimme että hän saa tehdä kokeet osissa - ensin yksi sivu ja sitten paperit vaihdetaan.

ADD lapsilla on vaikeuksia myös oman toiminnan ohjaamisessa, kuten tehtävien aloitamisessa, suunnittelussa sekä loppuun saattamisessa. Tosin olen huomannut, että jos tehtävä on tyttärestäni mielenkiintoinen, homma hoituu nopeasti alta aika yksikön ja tytär jaksaa keskittyä työhön pitkänkin aikaa (esimerkiksi askarteluun).

ADD lapset kiirehtivät kaiken aikaa. Mikä taas on ristiriidassa sen kanssa, että ADD lapsi on yleensä aikamoinen haaveilija ja hidastelija. Läksyt tehdään suit sait ja pyyhitään viisi kertaa ennen kuin ne menevät oikein. Jos taas olemme lähdössä jonnekin, tyttäreni jumittuu leikittämään kissoja jolloin joudun yleensä hoputtamaan. Tämä taas hidastaa hänen vauhtiaan entistä enemmän ja saa hänet hämmentymään mihin hänen pitäisikään keskittyä.

Aamurutiinit helpottuivat sillä kun annoin hänen loikoilla sängyssä 10 minuuttia ennen ylösnousemista. Hänen kellonsa herättää aamuisin 6.30 ja viimeistään 6.40 hän nousee ylös. Jos hoputan häntä minuutin välein, homma leviää käsiin. ADD lapseni on opettanut minulle kyllä todella paljon kärsivällisyyttä ja kiireettömyyttä. Missään tilanteessa ei voi kiirehtiä vaan hänelle täytyy antaa aikaa prosessoida asiat ennen niiden toteutusta.

Näillä näkymin tyttäreni ei tarvitse lääkkeitä ja odotan neuropsykologiselta kuntoutukselta tyttären tuen lisäksi ohjeita arjen helpottamiseen; niitä pieniä juttuja, joilla saamme arjen rullaamaan vieläkin paremmin.

Muistan vielä sen ajan kun poikani reagoi kaikkeen "EI!". Harjoittelulla olemme kuitenkin päässeet siitä hyvin eteenpäin, eikä poikani reagoi tilanteisiin "EI!"llä kuin silloin, jos verensokeri on alhainen tai hän on väsynyt.

En tiedä millaista elämä on "normaalien" lapsien kanssa mutta onnittelen jokaista vanhempaa, jonka ei tarvitse opetella ADHD:n ja ADD:n tuhansia pieniä jujuja helpottaakseen arkeaan. Olen kuitenkin ikuisesti kiitollinen lapsilleni siitä, mitä he ovat minulle opettaneet itsestäni ja vanhemmuudesta. En vaihtaisi hetkeäkään pois <3

Tässä on hyvä torkkua...




Ei se päivä aina mene niinkuin Strömsössä...

"Ei menny niinkuin Strömsössä" -päivä alkoi heti aamusta. Autosta särkyi vepasto, joten pääsin kulkemaan kävellen koko päivän. Onneksi pakkasti oli vain -22 astetta =)

Kun asiat oli hoidettu kaupungilla, ajattelin tehdä töitä tietokoneella mutta tietokone päätti toisin. Se kyllä avautui mutta ohjelmat eivät. Ei netti, ei Word eikä PowerPoint. Siinä sitä sitten katseltiin tietokoneen aloitusnäyttöä ja pohdittiin, mitähän seuraavaksi.

Hah! Puhelin! Sillä pääsee onneksi nettiin! ...vaan ei päässyt. Kylmä ilma oli laittanut puhelimen kiinni eli purkanut akun. Laitoin puhelimen laturiin ja odottelin 45 minuuttia että se avautui...

...mutta sitten ei avautunut sähköposti, Facebook eikä Pinterest. Tässä vaiheessa alkoikin päänsärky jolloin päätin heittää hanskat tiskiin.

Keitin kahvit ja menin sohvan nurkkaan mököttämään. Kissat nukkuivat patterin vieressä (onnelliset) mutta häiriintyivät kun kiinteistöhuollon miehet tulivat alakertaan kolisuttelemaan pattereita...

...ja sitten soi ovikello, jonka johdosta molemmat kissat pinkaisivat paniikissa asunnon poikki, kaataen kaiken tieltään - kahvimukin, lelulaatikon ja pyykkitelineen...

Hoh hoijaa! Olinkin ajatellut pestä lattiat viikonloppuna mutta samahan se on pestä ne nyt kun kahvitkin on lattialla.

Tämä on sarjassamme niitä päiviä kun tuntuu, että olisi pitänyt jäädä aamulla nukkumaan hieman pidempään.

Jos tästä päivästä pitäisi etsiä jotain hyvää, se on varmasti ne kauniit maisemat, jotka näin kun aamulla kävelin kirpeässä pakkassäässä. Ja positiivista on se, että nyt ei tarvitse viikonloppuna pestä niitä lattioita.

Pitkästä aikaa päivä, jolloin tuntuu että mikään ei onnistu. Onneksi näitä tulee harvemmin kuin ennen. Ja toivottavasti teillä on ollut parempi päivä kuin minulla.

Illan meinaan istua sohvalla ja lukea kirjaa - ja toivoa, että mikään muu ei enää mene pieleen...

Tosin poika kyllä löysi kaappinsa perukoilta pieniä maalipurkkeja...




Mitä ihminen ajattelee piilokettuillessaan?

Olin Facebookissa jäsenenä eräässä ryhmässä, jonka aihe oli haastava ja jossa vanhempien jaksaminen oli kortilla. Ymmärrän vanhempien turhautumisen päiviin, väsymyksen ja joskus jopa katkeruuden (olenhan itsekkin joskus tuntenut noita tunteita) mutta sitä en ymmärrä, miten jotkut vanhemmat kettuilevat toisilleen.

Ajatellaan, että uunituore vanhempi ja lapsesi unenlahjat ovat vähäiset. Heräät 6-8 kertaa yössä, koska vauvasi saa huutokohtauksia (ts. näkee painajaisia). 6kk ikäisenä vauva rauhoittuu ja saat ensimmäistä kertaa nukkua 22-06 välisen ajan heräätämättä. Erävoitto! Valoa näkyykin tunnelin päässä! Hehkutat iloasi hyvistä yöunista omalla FB seinälläsi ja toivot, että muutkin jakavat ilosi.

Seuraavana aamuna huomaat ystäväsi seinällä seuraavan postauksen:

"Onko tämä se paikka, jossa kehuskellaan autuudesta, hitaista aamuista ja hyvin nukutuista öistä? Oih, minäkin nukuin yövuoron jälkeen 2 tuntia kunnes ihana postinjakaja soitti lempeästi ovikelloa ja toi 5 viikkoa myöhässä olleen paketin! Vihdoinkin! Sitten ihanat lapsoseni tulivatkin jo koulusta kotiin ja olivat nätisti omissa huoneissaan koko loppupäivän, että minä sain nukuttua. (p.s. ne perhanan kakarat tappeli siis koko päivän)"

Mitä sinä sanoit...?!

Voihan olla, että tässä tapauksessa piilokettuilija ei itse ymmärrä pahoittavansa toisen mieltä. Ehkä hän on jo tottunut käyttäytymään - toimimaan automaattiohjauksella - tavalla, joka pahimmillaan saattaa maksaa ystävyyssuhteet.

Kyseinen ryhmä, josta esimerkin otin, ei liity varhaisvanhemmuuteen mutta kosketti vanhemmuuden kautta minuakin. Tuon episodin jälkeen en kuitenkaan halunnut enää olla osa tuota ryhmää, sillä tavallaan jälkimmäinen kirjoittaja pahoitti minunkin mieleni.

Muistan aivan liian hyvin kaikki ne väännöt ja käännöt ja väsymykset ja kiukut, joita kävin läpi joka päivä lasten ollessa nuorempia. Olen siinä onnellisessa asemassa, että tukiverkoston ja ulkopuolisen avun turvin  meillä on tänäpäivänä todella rauhallista. Enkä häpeä sitä hetkeäkään. Haluaisin olla esimerkkinä niille vanhemmille, jotka käyvät läpi sitä samaa taistelua. Tällainen käytös ryhmässä saa minut kuitenkin miettimään, kääntyykö positiivisuus minua itseäni vastaan.

Vai onko tämä uudenlainen nettikiusaamisen muoto? Pitäisikö tällaiset ihmiset poistaa ryhmästä, jotta he eivät saisi jo hyvällä alulla olevien vanhempien mieltä kääntymään takaisin murheeseen. Entä mistä kettuilija sitten avun saa, jos hänet suljetaan ryhmän ulkopuolelle?

Meillä kaikilla on hyviä ja huonoja päiviä. Mutta huonot päivät eivät mene huonommaksi sillä, että osaa olla iloinen kanssasisaren tai -veljen puolesta. Jos alat kiinnittää huomiota niihin asioihin, jotka omassa elämässäsi ovat hyvin, huonot päivät vähenevät kuin itsestään. Kokeile vaikka!

Mieli rauhoittuu luonnossa...

ADHD ja lääkkeetön joululoma

Tässä on ollut vuoden alkupäivinä niin paljon tekemistä, että meinasin ihan unohtaa kertoa, miten meidän joululomamme meni.

Pojallani on todettu kesällä 2012 ADHD ja lääkityksen olemma aloittaneet marraskuussa 2012. Meidän onneksemme lääkkeeksi löytyi kertaheitolla sopiva tabletti, jolla olemme pärjänneet tänne asti.

Lääkkeellä on harmillinen sivuvaikutus, ruokahalun väheneminen. Niinpä ajattelin - pitkän joululoman turvin - katsoa mitä tapahtuu, kun lääkkeen jättää pois. Sanottakoon tähän väliin, että olemme silloin tällöin pitäneet "luomupäiviä" eli lääkkeettömiä päivä viikonloppuisin ja lääkärimme oli tietoinen tästä kokeilusta.

Mitä sitten tapahtui? Ensimmäisenä lääkkeettömänä päivänä poika halusi pitsaa. Koska se ei kuulu meidän perheen normaaliin ruokavalioon, ajattelin, että loman kunniaksi ostan hänelle pitsan. Menimme siis pizzeriaan ja poika tilasi mieleisensä - perhekokoisena.

Kyselin, ajatteliko hän jakaa pitsan meidän muiden kanssa. "En. Jos haluatte pitsaa, ostakaa omat." =D Selvä. Sovimme tyttäreni kanssa, että me tehdään mieluummin kanasalaattia joten poika lähti onnellisena pitsan kanssa kotiin ja me tyttären kanssa kauppaan ostamaan salaattitarpeet.

Kun tulimme kotiin, katsahdin pitsalaatikkoon ja huomasin, että 3/5 pitsasta oli syöty. Siis mitä?!? Minun oli oikeasti katsottava pitsalaatikkoon parikin kertaa ja kysyttävä, mihin hän oli pitsan piilottanut, kun isosta perhepitsasta oli jäljellä enää 2/5. "Höh, minä söin sitä pitsaa kun oli nälkä!"

<3

Ritari Savonlinnan edustalla...

Tiesin, että lääkkeen vaikutus kestää 1-2 päivään lääkkeensyönnin lopettamisen jälkeen, joten maanantaina odottelin mielenkiinnolla millainen päivä on edessä. Ja sitä seuraava ja sitä seuraava. Yllätykseni on aikamoinen, sillä poikani pärjäsi aika hyvin koko loman ilman lääkettä. Muutamana päivänä otimme lääkkeen, kun tiesimme, että päivä on jo muutenkin kiireinen/erilainen normaaliin päivärytmiin verrattuna.

Ainoa asia, mistä pojan lääkkeettömyyden huomasi, oli kielenkäyttö. Ei se pahaa ollut, vain sellaista 5-vuotiaan alapäähuumorilla höystettyä puhetta.

Minusta oli hienoa huomata, miten paljon olemme 1,5 vuodessa edistyneet perheneuvolan avustuksella. Ennen pojallani on maailman pienin pettymyksensietokyky mutta nyt - lääkkeettömänäkin - hän ei ollut moksiskaan kun joululahjaksi ei tullut hänen toivomaansa lahjaa. Valoa näkyy siis tunnelin päässä. Ehkäpä jonain päivänä saamme ottaa viimeisen kerran "ekkua" ja pääsemme elämään luomuelämää siitä eteenpäin.

"En se minä ollut. Se oli naapurin Erkki..."

Aarrekartta / Elämän taulu

Kävin tänään tekemässä "Aarrekartan" toiselta nimeltään Elämän Taulun hyvän ystäväni luona. Kurssi oli 3 tunnin mittainen kattava paketti siitä, miten omia unelmiaan voi toteuttaa aarrekartan muodossa.

Olen kuullut ja lukenut aarrekartoista monta kertaa ja silloin tällöin olen omia aarrekarttoja tehnytkin. Mutta tekemistäni aarrekartoista toteutuneet asiat ovat olleet hyvin pieniä, kuten kaulahuivi tai kello.

Oli todella mielenkiintoista käydä kuuntelemassa miten aarrekartta tulisi "oikeasti" tehdä. Oikeastaan siihen ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa. Ongelma minun kohdallani on ollut korvien välissä. Kuten olen aikaisemminkin sanonut, hyvä energia vetää puoleensa hyvää energiaa, negatiivinen negatiivista. Kun olen toivonut jotain, olen saattanut ajatella asiasta jotain negatiivista, jolloin en ole saanut sitä toteutettua.

Jos sinulla on mahdollisuus käydä ohjatusti tekemässä aarekartta, suosittelen sitä lämpimästi. Olo tapaamisen jälkeen oli todella mahtava, sillä positiivinen energia soljuu koko porukan kesken. Jokainen esitteli oman taulunsa ja hyvin huomasi, miten taulut olivat tekijänsä näköisiä - vaikka henkilön tapasikin ensimmäistä kertaa.

Tästä se lähtee...

...kuvia ja tekstejä on leikattu paljon...

...ja lopputuloksesta näet pilkahduksen tässä...
Lisätietoja siitä, miten aarrekartta toimii, löydät pian ilmestyvästä eKirjastani "Elämänhallinta - Unelmista Tavoitteiksi ja Toteutukseen". Löydät sen julkaisemisen jälkeen www.unelmaonnellisuudesta.fi Putiikista.

Sunnuntaina leivotaan pancakeseja ja tehdään aarrekarttoja

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!
Toivottavasti mieli on hyvä kelistä huolimatta.
Kyllä on kahteen päivään lumet lähteneet meidänkin korkeuksilta, kohta maakin alkaa jo paistaa =(

Lapsilla oli kivaa kun piha oli täynnä pehmeää lunta. Noh, se otetaan luonnolta mikä saadaan ja turhapa sitä on sen enempää murehtia.

Tänäaamuna ajattelin valmistaa meille myöhäisen aamiaisen ja etsiskelin netista amerikkalaisten pannukakkujen (pancakes) ohjetta.





Arvannette, että ohje löytyi =D

American Pancakes (36kpl)

3 kananmunaa
2-3 rkl tumma sokeria (fariini- tai valkea sokerikin käy)
5 dl venhnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1/2 tl suolaa
2-3 dl maitoa
2 dl rahkaa (kermaviili tai piimä sopii myös, itse käytin Ehrmannin pehmeää maitorahkaa)
1/2 dl voisulaa / öljyä

Vatkaa sokeri ja munat kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää sokeri-munavaahtoon. Lisää kuivat aineet vuorotellen voin, maidon ja rahkan kanssa jotta taikinasta ei tule kerralla liian paksua. 

Taikinasta tulee huomattavasti paksumpaa kuin normi lettutaikinasta, joten sitä ei kannata säikähtää. Laita pieni nokare öljyä tai voita (Oivariinia) lettupannulle ja reilu yksi lusikallinen taikinaa per pannukakku. Paista miedolla lämmöllä (kuumensin lieden ensin 4 sitten pudotin 3, asteikko hellassa 1-6) jotta taikinassa oleva sokeri ei pala. Pannukakut kypsyvät hitaammin kuin normaalit letut koska taikina on paksua.

Taikinasta tulee noin 36 pientä pannukakkua. Pannukakut ovat ihanan kuohkeita ja kannattaa syödä lämpimänä. Taikina ei ollut kovin makeaa, joten meillä sattui olemaan jääkaapissa Hershey'sin Caramel Sundae Syrupia, jota lettujen päälle laitettiin. Taivaallita! 

Mutta kuten aina leipomisen kanssa, jonkunhan ne jäljetkin on siivottava =D Oli ihan pakko ottaa kuva meidän tiskialtaasta aamiaisen jälkeen. Lapset hävisivät yllättävän äkkiä ulos leikkimään kun kysyin, kenen vuoro siivota keittiö =D

Keittiökaaos se on välillä meilläkin...


Iltapäivällä pääsen käymään hyvän ystäväni luona osallistumassa ohjattuun aarrekarttakurssiin! Odotan sitä suurella innolla ja raportoin illalla mitä kaikkea kurssilta opin!

Keväistä sunnuntaita kaikille!

Unelma Onnellisuudesta Sivusto on Avattu!

Wuhuu!

Unelma Onnellisuudesta sivusto on avattu!

Blogi jatkaa edelleen samassa osoitteessa mutta löydät linkin sivustolta tänne ja täältä sivustolle.


Uusi sivusto löytyy osoitteesta www.unelmaonnellisuudesta.fi

Tervetuloa!


Varoittava esimerkki terveyden laiminlyönnistä

Omasta terveydestään pitää pitää huolta.
Piste.
Omasta itsestä pitää pitää huolta.
Piste.
Vasta sen jälkeen olet kykenevä huolehtimaan muista.

Jos lähdemme lentokoneella, turvallisuusohjeissakin mainitaan, että happinaamari on ensin laitettava itselle ja vasta sen jälkeen autettava muita.

Mutta miksi omasta itsestä huolehtiminen jää yleensä viimeiseksi?

Tähän olisi useakin teoria mutta ehkäpä jätän ne jokaisen pohdittavaksi. Sen sijaan kerron teille yhden varoittavan esimerkin, johon törmäsin viikko sitten. Tai oikeastaan jo vuonna 2001.

Taisi olla elämäni ensimmäinen juurihoito. Siihen saakka olin hoitanut hampaani kunnolla, mutta nyt takana oli muutaman vuoden väli hammaslääkärikäyntien välillä.

Hammaslääkäri sanoi, että hammas täytyy juurihoitaa. Eihän siinä mitään, puudutusta huuleen ja hoidetaan hammas kuntoon. Muistan, kun lähdin lääkäristä ja kävelin autolle, sen kivun. Se iski melkein välittömästi. Urheana menin kotiin, sillä kuvittelin kivun kuuluvan siihen hetkeen kun puudutusaine lakkaa.

Tunnin odottelun jälkeen soitin lääkäriin, sain särkylääkkeet ja olo helpottui.

Vuonna 2010 kävin Siilinjärvellä hammaslääkärissä. Silloin minulle kerrottiin, että hampaaseen oli jäänyt hieman juurta ja että hammas pitäisi ottaa pois. Kieltäydyin, sillä en halunnut kulkea kylillä yksi hammas puuttuneena. Sanoin, että koska hammas ei oireile, jätetään se ja katsotaan miten tilanne kehittyy.

Noh, sehän kehittyi. Viime viikon pe-la välisenä yönä hammas ilmoitti jälleen olemassaolostaan. 1g panadolia naamaan ja takaisin nukkumaan. Mutta kun hammaskipu paheni sunnuntaita kohti, päätin maanantaina soittaa hammaslääkärille.

Viesti oli tyly - hammas mätii. Se pienoinen juuren pala joka oli hampaaseen jäänyt, oli päättänyt että nyt on aika korjata tämä lopullisesti.

5 päivän aikana kävin 3 kertaa porauttamassa hampaan auki (ma, ke ja pe) ja kuuntelin hammaslääkärin puhetta: "No onpas!" "Tämähän oikein pulppuaa mätää" "Keltaista mätää näyttää vieläkin tulevan." "No nyt tulee verta!"

Uuhh...

Ja se kipu. Se kipu lähti vasemman nenän varresta, ujelsi kohti korvaa ja säteili alaleukaan ja otsaan. Se sykki sydämensykkeen tahdissa. Suolaliuos ja lääkeaine polttivat ja kirvelivät. Hammaslääkärini sanoi, että hampaan voi aina poistaa mutta ehkä me yritetään hoitaa hammas kuntoon. Joo, hoidetaan vaan!

Kun jouduin vielä perjantaina menemään hammaslääkäriin, pelkäsin. Sillä jos kipu ei lakkaisi, hammas pitäisi poistaa. Kaiken sen kivun ja lääkkeiden jälkeen - en luovuttaisi näin helpolla.

Lopputulos?

Hammas on edelleen paikallaan ja paranemaan päin. Vielä sillä ei purra mutta ei se enää mädi. Lääkekaappi on täynnä lääkkeitä, joita nautin vielä muutaman päivän ajan. Eilen olisi ollut yrittäjäkurssin päätösillallinen. Kun toiset nauttivat 3 ruokalajin illallista, minä nautin näitä:



Tarinan opetus?
Pidä huolta itsestäsi. Et näe sisällesi ja sairaudet voivat olla piilossa niin pitkään, että mitään ei ole enää tehtävissä. Minun tapauksessani olisin todennäköisesti päässyt pienemmillä kivuilla, jos olisin lauantaina mennyt särkypäivystykseen enkä sunnuntaina saunaan. Mutta toisaalta, hammaslääkäri olisi saattanut vetää jo lauantaina hampaan pois.

Saa avata 31.12.2015

Oletko milloinkaan kirjoittanut itsellesi kirjettä tulevaisuuteen?

Itse kirjoitin ensimmäisen kirjeen kaksi vuotta sitten ja kun vuosi sitten avasin kirjeen, itkuhan siinä tuli. Lähes kaikki mitä olin kirjeeseen kirjoittanut, oli toteutunut.

31.12.2014 päätin kirjoittaa itselleni uuden kirjeen ja päiväsin sen tottakai vuoden päähän. Sainpa lapsetkin innostumaan asiasta.

Niinpä keittiön kaapin ylimmällä hyllyllä odottaa kolme kirjettä, päiväyksellä 31.12.2015.

Kirjeen ideana on "kertoa" itselle, mitä vuoden aikana on tapahtunut. Eli kuvitella mitä kaikkea ihanaa vuoden aikana tulee tapahtumaan ja kirjoittaa sitten, että tapahtumat ovat jo toteutuneet.


Kirjeen voi aloittaa vaikkapa näin:

"Rakas (oma nimesi),
Mennyt vuosi on ollut aivan mahtava!

Muistatko kun vuoden alussa mietit, mihin voisit lähteä kesälomalla reissuun? Ja päätit lähteä Lontooseen! Teit matkaohjelman valmiiksi jo ennen kuin olit varannut matkaa, sillä tiesit, että sillä tavalla ne unelmatkin lähtevät toteutumaan..."

Mitä yksityiskohtaisemmin pystyt kirjoittamaan "menneet tapahtumat" sitä varmemmin ne toteutuvat. Muista, että kirjeen kirjoitushetken tulee olla rauhallinen ja sinulla tulee olla hyvä mieli kun kirjoitat kirjettä. Jos mielesi on apea tai et ole varma miten saisit kaiken toteutumaan, asetat itsellesi esteitä, jotka täytyy ensin poistaa.

Sinun ei tarvitse tietää miten jokin asia tapahtuu, vaan luottaa siihen, että alitanjuntasi vie sinua oikeaan suuntaan.

Suosittelen!



DIY ja askartelu 2015

Tänään on lasten viimeinen joululomapäivä. Vietämme päivää miettien tulevan vuoden askarteluprojekteja.

Tämä asia on ollut mielessä niin monta kertaa mutta harmillisesti en ole saanut listattua niitä asioita, joita voisimme tehdä yhdessä lasten kanssa. Minulla on omat ajatukset projekteista ja niin on lapsillakin.

Niinpä päätimme, että vietämme joka viikko yhden iltapäivän askartelujen parissa. Perjantaisin askartelen tyttäreni kanssa ja maanantaisin poikani kanssa. Tosin pojan kanssa iltapäivät menevät todennäisesti Lego Stop Motion elokuvien tekemiseen mutta pääasia on, että yhdessä tehdään jotain kivaa.

Keräilimme Pinterestistä kivoja ideoita, joita voimme tänä vuonna lähteä toteuttamaan. Tässä muutamia ideoita:










Onko sinulla jokin kiva askartelu tai DIY idea, jonka olet toteuttanut tai haluat toteuttaa? 

Jaa kuva Instagramissa #unelmaonnellisuudesta 

Katsaus vuoteen 2014

Ihanan raikasta ja räiskyvää uutta vuotta 2015!
Toivottavasti vuoden vaihde meni ilman suurempia kommelluksia ja rakettivaurioita.

Heti näin vuoden alkuun ajattelin ottaa pienen hetken ja katsoa millainen viime vuosi oli kokonaisuudessaan.

Vuosi alkoi sairasloman merkeissä ja jatkui pitkälle kevääseen osa-sairaspäivärahan turvin. Työ oli kevyttä mutta henkisesti raskasta. Monista asioista johtuen, tein päätöksen lähteä. Ei ollut enää kyse siitä, jäisinkö vai lähtisinkö vaan milloin lähtisin. Ja huhtikuussa tuo mahdollisuus koitti.

Toukokuussa ja syyskuussa ajoimme Paimioon ADHD sopeutumisvalmennuskursseilla. Kurssit antoivat paljon uusia eväitä arkeen ja jaksamiseen erityislasten kanssa.

Kesä meni muuten täysin töitä tehdessä, ainoa breikki töihin oli viikon loma elokuussa Kreetalle, jossa juhlimme isäni 70-vuotissynttäreitä koko perheen voimin - minä lasteni kanssa, veljeni perheensä kanssa sekä vanhempamme. Reissu oli mahtava ja monia muistoja saimme sieltäkin. Ja mikä parasta, lämmintä riitti =)

Elokuun lopussa työt loppuivat ja vapaus koitti. Tai niinhän minä luulin =) Vaikka kuvittelin, että saisin olla päivät tekemättä yhtään mitään, juoksin pää kolmantena jalkana milloin missäkin - lääkärissä, kelalla, verottajalla, pankissa ja loppujen lopuksi löysin itseni yrittäjäkurssilta Rautalammilta.

Kurssi oli hyvä (viimeiset 3 päivää tammikuussa) ja sain sieltä paljon uusia asioita - samalla kun selkeytin omia ura toiveitani.

Perheemme kasvoi kahdella uudella tulokkaalla - pienillä poikakissa kaksosilla. En kyllä koskaan kuvitellut itseäni suurperheen äitinä mutta ehkäpä tässä tilanteessa (kaksoset ja kissakaksoset) nimitys on oikeutettu =D

Viime vuosi meni terveyden kannalta kohtuu hyvin, Sekä minä että lapset oltiin terveitä, muutamia flunssapiikkejä lukuunottamatta.

Lasten koulunkäynnissä oli oma haasteensa, välillä kiusaamiseen oli todella hankala puuttua ja se näkyi lopuksi lasten käytöksessä. Koulu sujui kuitenkin molemmilla hyvin ja tilanteeseen nähden olin ylpeä lasten todistuksista (ensimmäiset numerotodistukset).

Viime vuonna tutustuin uusiin ihmisiin, osa jäi elämääni ystäviksi, osa jatkoi matkaa omilla tahoillaan. Silti ne ihmiset, jotka lähtivät opettivat minulle paljon. Ennen olisin voivotellut "Mikä minussa on vikana kun he eivät jääneet?" mutta nyt kysyinkin itseltäni "Mitä he minulle opettivat?" ja pikkuhiljaa aloin saamaan kysymyksilleni vastauksia.

Parasta viime vuodessa olivat kuitenkin henkisen polun oivallukset, toteutuneet unelmat sekä lasten ja minun välinen rakkaus.

Tästä onkin hyvä ponnistaa uuteen vuoteen. Kaikki ne asiat, joita opin viime vuonna, on helppo ottaa käyttöön myös tänä vuonna - mikäli samat tilanteet uusiutuvat. Toisaalta, jos läksyt on kerran opittu, ei niitä välttämättä tarvitse enää läpi käydä.

Kiitos sinulle kun olit mukana ja tehdään tästä vuodesta vieläkin parempi - yhdessä <3





Follow @ Instagram

Back to Top